Kirjailija
Elina Jokinen
”Kaunokirjallisuuden voima on sen tarjoamissa pyhissä hetkissä, jolloin ajankulku tuntuu pysähtyvän ja todellisuuksien eri tasot lävistävät toisensa.”
Yhteisön palveluksessa
Muinaisina aikoina tarinoilla oli syvempi merkitys kuin nykyään. Tarinat ja myytit toimivat itseymmärryksen ja maailman käsittämisen välineenä. Niiden avulla myös siirrettiin eteenpäin sellaista, sukupolvelta toiselle periytyvää viisautta, jota muuten olisi ollut hyvin vaikea sanallistaa.
Esivanhempiemme aikaan vastuu yhteisön hyvinvoinnista ja selviämisestä kuului shamaanille tai tietäjälle. Tietäjä oli ennen kaikkea suuri tarinankertoja, jonka ammattitaito perustui huolta tuottavien asioiden sanallistamiseen ja tarinoiden, ja ylipäätään taiteen, parantavaan voimaan.
Minä uskon siihen, että yhä tänäkin päivänä kaunokirjallisuuden ja ylipäätään taiteen voima on sen tarjoamissa pyhissä hetkissä, jolloin ajankulku tuntuu pysähtyvän ja todellisuuksien eri tasot lävistävät toisensa. Kaunokirjallisuus voi koskettaa lukijan psyykettä sellaisella tasolla, johon tiedollinen aines tai asioiden käsitteellistäminen ei yllä.
Vaikka ajat muuttuvat, hoitavalla tarinankertojalla, yhteyksien punojalla ja sanoittajalla, on yhä äärimmäisen tärkeä paikka yhteisössä.
”Oman kirjailijuuteni perusta on toimia tarinankertojan ikiaikaisessa tehtävässä tästä ajasta ja omasta arkitodellisuudestamme käsin.”
Kirjailija ja tarinankertoja
Olen kirjailija, joka jonka juuret ulottuvat pohjoisten kansojen perimään ja muinaiseen tarinankerrontaan. Uskon sanojen voimaan ja tarinoiden merkitykseen ihmisen identiteetin muodostumiselle ja uudelleen muodostamiselle.
Minulla on tutkijan pohjakoulutus ja taiteilijan maailmankuva. Fiktiota kirjoittamalla haluan tutkia olemassaolon peruskysymyksiä ja kyseenalaistaa oman aikamme maailmankatsomuksellisia reunaehtoja.
Kaunokirjallisuuden tehtävä on asettaa lukija vastatusten oman itsensä kanssa. Olennainen kysymys on, miten kirja vaikuttaa lukijaansa. Mitä syntyy, kun lukija kohtaa teoksen? Millaisen jäljen kirja jättää? Miten lukija jatkaa elämäänsä tämän kohtaamisen jälkeen?
Kirjallisuus vaikuttaa voimallisimmin niissä hetkissä, jossa lukeva ihminen kohtaa itsensä kirjan äärellä ja näkee hetken verran kirkkaasti, kuka on ja mistä elämässä on kyse. Näin toimivat muinaiset myytit – ja näin toimii kaunokirjallisuus 2020-luvulla, jos vain maltamme antaa sille mahdollisuuden.
Kirjailijana tavoitteeni on kehittää postmodernin lukuromaanin poetiikkaa. Haluan kirjoittaa kirjoja,
jotka haastavat perinteisen kerronnan odotuksia ja rakenteita, mutta ovat kuitenkin samaan aikaan sujuvalukuisia, juonivetoisia ja tunteita herättävä teoksia. Toivon, että kirjani kohdattuaan lukija pysähtyy hetkeksi, huomaa ympäröivän maailman ja kanssaihmistensä kauneuden ja haluaa itsekin olla piirun verran parempi ihminen.
Kirjat
Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi
”Keltainen talo hohtaa lakeuksilla kuin armon aurinko. Sen ihmeellinen puutarha kukoistaa – ja kätkee maaperäänsä salaisuuksia, joista on kerran kasvava kokonainen tarina.”
Ryhdyin kirjoittamaan Stella Julmalasta, koska halusin tutkia käsittämätöntä - ja haluamme kutsua "käsittömäksi" asioita, jotka eivät oikeasti sitä ole.
Romaanissa kuvataan sen päähenkilö Stella Julmalan mielenterveyden järkkymistä sekä monitasoisia syitä, eräänlaisia tarinalinjoja, jotka kaikki omalta osaltaan selittävät päähenkilön päätymistä "käsittämättömään" tekoon kesällä 2010.
Kirja kertoo kolmen eri sukupolven naisista neljän tyyliltään poikkeavan jakson kautta. Jokainen osa luo uuden kerroksen tarinaan. Kirjan rakennetta voisi verrata neljään kalvoon, joista jokainen näyttää osan kokonaisuudesta, mutta koko kuva hahmottuu vasta, kun kaikki kerrokset asetetaan päällekkäin.
Syvätasolla kirjan on tarkoitus toimia muinaisten syntytarinoiden tapaan tietäjän lausumana parantavana loitsuna. Yhtä hyvin kirjaa voi kuitenkin lukea myös koukuttavalla tavalla rakennettuna sukupolviromaanina tai yksinkertaisesti koskettavana kertomuksena siitä, millaista on kasvaa aikuiseksi tiettynä aikana, tietyssä maailmankolkassa.
”Harvoin tulee vastaan romaania, jonka oikeasti voi sanoa uudistavan suomalaista kirjallisuutta. Elina Jokisen esikoinen on kuitenkin sellainen, niin taitavasti se rakentaa tutuista teemoista, kuten feminismistä, lestadiolaisuudesta ja suvusta, uudenlaista kokonaisuutta, joka tuntuu koko ajan pohtivan ja kokoavan itseään uusiksi edetessään.” Samuli Knuuti, kustannustoimittaja
”Kirja oli pysäyttävä kokemus. Se pysäytti, ei vain kerran vaan monta kertaa. Ensimmäisellä pysäytyksellä tunsin vahvaa ahdistusta, jotain kumpusi jostakin syvältä. Silloin pidin kirjaa jonkun aikaa kiinni ennen kuin jatkoin matkaa. Oli saatava happea. Kun lähdin jatkamaan matkaa, oli luettava tauotta ja otettava vastaan kaikki tunteet, mitä kirja herätti. Hämmästelin, miten Jokinen on osannut niin hyvin punoa tarinaksi monen ihmisen - ehkä meidän kaikkien - elämän. Ja vieläpä mystisellä tavalla, ei niin, että tarina olisi sanasta sanaan elävästä elämästä vaan niin, että väittäisin jokaisen lukijan saavan kirjasta irti uskomattoman paljon jollakin niin syvällä tasolla, että sitä on oikeastaan vaikea edes selittää. Ehkä ei tarvitsekaan. Tämä kirja pitää vain lukea ja ottaa vastaan, mitä se antaa. Jokaiselle. Pysäyttävin ja voimaannuttavin lukukokemus mitä ikinä olen kokenut. Tämä kantaa pitkään.” Susanna Kuusi, @kirjahyllyntakaa-kirjagram ja kirjablogi
Lokakuussa 2021 Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi
voitti historian ensimmäisen Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon. Palkintoperusteissa romaania kuvattiin ”maailmanluokan kirjaksi, joka on intensiivistä, vaativaa ja henkeäsalpaavaa luettavaa.” Kertojanotteen sanottiin olevan ”yllätyksellinen ja raikas” ja ”siinä on vimmaa ja syvyyttä”.
(Ilkka-Pohjalainen 11.10.2021.)
Säröjen kauneus
Sanotaan, että jos todella haluaa tuntea jonkun ihmisen, täytyy tutustua hänen tarinaansa. Sama pätee omaan itseemme: jos haluamme todella tuntea itsemme, oivaltaa elämämme merkityksen, on meidän kaivettava esille oma tarinamme, oman minuutemme myytti – oli tuo työ miten vaikeaa tahansa.
Säröjen kauneus on itsensä käsittämisen opas tarinattoman ajan lapsille: luon ja esittelen siinä mallin, jonka avulla on mahdollista ymmärtää tarinoiden merkitystä ihmisen itseymmärrykselle aikana, jolloin suuriin kertomuksiin ei enää uskota ja myyttien maailmanselitykset vaikuttavat tieteen valossa epäuskottavilta.
Säröjen kauneus -kirja on perusteellinen johdatus Syvemmin-yrityksen tausta-ajatuksiin ja arvopohjaan. Sen luettuasi ymmärrät, miksi sisäisen tarinan rakentaminen on samaan aikaan sekä omien sanojen että oman luonnon etsintämatka.
”Sisäisen tarinan käsitettä vuosikaudet pohtineena ilahduin suuresti nähdessäni, että Elina Jokinen on kehitellyt sisäisen tarinan ajatusta eteenpäin ja siirtänyt sen tieteellisestä tyylilajista kauniiseen ja lukijaa puhuttelevaan tietokirjailmaisuun. Erityisesti pidin Elinan tavasta nähdä arkinen elämänmeno suhteessaan syvempään ja korkeampaan todellisuuden tasoon sekä hänen taidostaan kutoa esitystavassaan yhteen tieteellisiä tekstejä, omaa kokemustaan ja runoja. Kirja lisää hienovaraisesti elämää koskevaa ymmärrystä viemättä tilaa järjen ulottumattomissa olevalta.”
Sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen Itä-Suomen yliopistosta
”Kirjallisuuden tohtori Elina Jokisen kirja on ilahduttavan raikas poikkeus elämänhallinnan vahvistamista tarjoavien kirjojen lajissa. Teos on oivaltava ja asiantunteva matkaopas paremman itsetuntemuksen äärelle. Teksti on niin taitavasti kirjoitettua, että se suorastaan pulppuilee ja hengittää. Turhan monet tämäntyyppiset teokset ovat pikaisesti kyhätyn oloisia ja yhden metaforan varaan rakentuvia tähdenlentoja, jotka lupaavat kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista. Tämä kirja ei ole sellainen.”
Tuuli Jokivartio-Toivonen / Kirjallisuusterapia-lehti (1/2021)
Tiesitkö?
Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi sekä tietokirja Säröjen kauneus – Sisäisen tarinasi voima -teokset muodostavat kirjaparin, jossa kumpikin teos syventää toisen lukukokemusta ja avaa sisarkirjaansa uusia näköaloja.
Kirjat ovat omia itsenäisiä kokonaisuuksiaan, mutta ne yhdessä muodostavat dialogin.
Myös kirjojen kansissa kulkeva lanka yhdistää kirjat toisiinsa.