Kirjailija
Elina Jokinen
Haluan kirjoittaa romaaneja, jotka vetävät lukijan mukaansa ja pitävät hänet otteessaan aina viimeiselle sivulle asti.
Toivon, että kirjani kohdattuaan lukija pysähtyy hetkeksi, huomaa ympäröivän maailman ja kanssaihmistensä kauneuden
– ja haluaa ehkä itsekin olla piirun verran parempi ihminen.
Kaunokirjallisuus voi koskettaa lukijan psyykettä sellaisella tasolla, johon tiedollinen aines tai asioiden käsitteellistäminen ei yllä.
Muinaisina aikoina tarinoilla oli syvempi merkitys kuin nykyään. Tarinat ja myytit toimivat itseymmärryksen ja maailman käsittämisen välineenä. Niiden avulla myös siirrettiin eteenpäin sukupolvelta toiselle periytyvää viisautta.
Esivanhempiemme aikaan vastuu yhteisön hyvinvoinnista ja selviämisestä kuului tietäjälle. Tietäjä oli ennen kaikkea suuri tarinankertoja, jonka ammattitaito perustui huolta tuottavien asioiden sanallistamiseen ja tarinoiden, sekä ylipäätään taiteen, parantavaan voimaan.
Yhä tänäkin päivänä kaunokirjallisuuden ja taiteen voima on sen tarjoamissa pyhissä hetkissä, jolloin ajankulku tuntuu pysähtyvän ja todellisuuksien eri tasot lävistävät toisensa. Kaunokirjallisuus voi koskettaa lukijan psyykettä sellaisella tasolla, johon tiedollinen aines tai asioiden käsitteellistäminen ei yllä.
Vaikka ajat muuttuvat, tarinankertojalla, yhteyksien punojalla ja sanoittajalla, on yhä äärimmäisen tärkeä paikka yhteisössä.
Oman kirjailijuuteni perusta on toimia tarinankertojan ikiaikaisessa tehtävässä tästä ajasta ja omasta arkitodellisuudestamme käsin.
Olen kirjailija, jonka juuret ovat pohjoisten kansojen perimässä ja ikiaikaisessa tarinankerronnan perinteessä. Uskon sanojen voimaan ja tarinoiden merkitykseen ihmisen identiteetin muodostumiselle ja uudelleen muodostamiselle.
Minulla on tutkijan pohjakoulutus ja taiteilijan maailmankuva. Fiktiota kirjoittamalla haluan tutkia olemassaolon peruskysymyksiä ja kyseenalaistaa oman aikamme maailmankatsomuksellisia reunaehtoja.
Kaunokirjallisuuden tehtävä on asettaa lukija vastatusten oman itsensä kanssa. Olennainen kysymys on, miten kirja vaikuttaa lukijaansa. Mitä syntyy, kun lukija kohtaa teoksen? Millaisen jäljen kirja jättää? Miten lukija jatkaa elämäänsä tämän kohtaamisen jälkeen?
Kirjallisuus vaikuttaa voimallisimmin niissä hetkissä, joissa lukeva ihminen kohtaa oman itsensä ja elämänsä kirjan äärellä. Kirjailija on lähettänyt lahjan, joka avautuu vastaanottajalle ennalta arvaamattomalla -
mutta juuri hänelle sopivalla tavalla.
Näin toimivat muinaiset myytit – ja näin toimii kaunokirjallisuus 2020-luvulla, jos vain maltamme antaa sille mahdollisuuden.
