Elina Jokinen
– Nainen Syvemmin-yrityksen ja yhteisön takana
ihminen
Kirjoittava
Synnyin Ähtärissä vuonna 1978. Juureni ovat siis Etelä-Pohjanmaalla, mutta ne haarautuvat myös itään. Toinen isoäideistäni on kotoisin Laatokan luoteisnurkasta, Lumivaarasta.
Olen aina – tai ainakin 6-vuotiaasta lähtien – ollut lukeva ja kirjoittava ihminen. Erityisesti kirjoittaminen on identiteettini perusta ja intohimoni. Kirjoittava ihminen on perimmäinen vastaus kysymykseen, kuka minä olen.
Kasvoin Saarijärvellä – paikkakunnalla, joka tunnetaan paitsi urheilusankareistaan myös jonkinlaisen luovan hulluuden tyyssijana.
Ensimmäisiä julkisia kirjoitustöitäni olivat ala-asteen joulu- ja kevätjuhlanäytelmät, jotka kirjoitin, roolitin ja ohjasin itse. Kirjoitin näytelmät isäni työpaikaltaan tuomalla kirjoituskoneella, joka myöhemmin päivittyi saman yrityksen käytöstä poistettuun tietokoneeseen.
Yhdeksännellä luokalla astelin reippaasti sisään Saarijärveläinen-lehden toimitukseen. Onnekseni päätoimittaja ymmärsi ainakin asenteeni päälle, palkkasi minut kesätöihin ja otti vuosien mittaiseen arvokkaaseen oppiin.
Lukion ensimmäisellä luokalla pyörällä kotiin ajaessani sain suunnittelemaani tekstiin liittyen niin voimakkaan oivalluksen, että pystyn yhä palauttamaan tuon hetken mieleeni kaikkine yksityiskohtineen.
Koski kuohui, hiekka ratisi, sydän hakkasi.
Luovaan prosessiin kuuluva haltioitumisen tunne – sisäinen säkenöinti – on minulle äärimmäisen voimakas, ajan ja paikan ylittävä kokemus.
Tekstin nimi oli Rintsikoita ostamassa, ja se palkittiin myöhemmin Sulka-palkinnolla.
Kirjallisuutta –
Tampereen yliopistoon hain lukemaan Suomen kirjallisuutta, koska opinto-oppaan jossain määrin fiktioksi osoittautuneessa tekstissä mainostettiin, että opinnoissa olisi mahdollisuus syventyä kirjoittamiseen.
Kirjoittamisen sijaan opintojeni järisyttävintä antia tarjosikin kirjallisuussosiologia. Se on kirjallisuudentutkimuksen suuntaus, jossa kirjallisuutta tarkastellaan yhteiskunnallisena ilmiönä. Erityisesti minua kiinnostivat kirjallisuuden kentän institutionalisoituneet käytännöt, esimerkiksi kirjailijana toimimisen tavat. Halusin myös tutkia arvopohjaa, jonka varaan kotimaisen kirjallisuuden välttämättämät tukirakenteet oli perustettu.
Vallan kirjailijat -väitöskirjassani (2010) tutkin suomalaisten nykykirjailijoiden kokemuksia ja heidän apurahoitukselle antamiaan merkityksiä. Itse aihetta kiinnostavampaa – ja tulevan
sosiologin silmin
työurani kannalta ehdottomasti tärkeämpää – oli se, että oivalsin, kuinka puhetavat todella rakentavat todellisuutta. Kirjailijan työhön liitetyt myytit ja mielikuvat näkyvät esimerkiksi siinä, miten kirjailijoiden odotetaan ansaitsevan toimeentulonsa. Akateemisten ammattikirjoittajien työtä rasittavat myytit ovat erilaisia mutta vaikutukseltaan vähintään yhtä merkittäviä.
opettajaksi
Kirjoittamisen
Se, että päädyin kirjoittamisen opettajaksi Jyväskylän yliopistoon, oli monen tekijän summa: valmistelin siellä väitöskirjaani ja tein samalla opetustöitä kirjallisuuden oppiaineessa.
Käänteentekevä oli eräs kurssi, Fennicumin alakerrassa vuosina 2009–2010 kokoontunut Kellarikerho, jossa ohjasin kirjoittajalinjan maisterivaiheen opiskelijoita. Syvennyimme yhdessä teksteihin ja kirjoitusprosesseihin. Huomasin, että tapa, jolla hyvin intuitiivisesti – ja toisaalta myös väitöstutkimukseni pohjalta – ohjasin kirjoittajia, alkoi saada aikaan pieniä ihmeitä.
Olin löytänyt kutsumukseni.
Omannäköisen paikan löytäminen yliopistolta ei kuitenkaan ollut minulle aivan yksinkertaista.
Tapani ajatella on varsin omalakinen. Toimintatapani ovat luovia ja ennakkoluulottomia.
Rakastan, arvostan ja ymmärrän tiedettä, mutta en ole tieteentekijä.
Katselen akateemista heimoyhteisöä kentän reunalta, sosiologin ja pedagogin silmin.
Yliopistossa olen ennen kaikkea inhimillisyyttä ja kokonaisvaltaista ihmiskuvaa puolustava opettaja ja mentori,
jonka sisällä sykkii aito tutkijan sydän.
Väitöksen jälkeen työskentelin jonkin aikaa kustannusalalla, mutta sitten – kuten minulla on tapana sanoa – Seminaarinmäen kutsu kävi vastustamattomaksi. Kaikeksi onnekseni löysin Jyväskylän yliopistosta ennakkoluulottoman ja kehittämismyönteisen yksikön, joka oli tunnettu hyvästä työilmapiiristään.
luova prosessi
Tieteentekijät &
Syksystä 2012 olen toiminut kirjoitusviestinnän yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksessa. Opetan kirjoittamista eri tieteenalojen väitöskirjatutkijoille ja yliopiston henkilökunnalle.
Työni on strategisesti tärkeää, sillä tiedeyhteisö rakentuu teksteistä ja tutkimustyössä myös meritoidutaan kirjoittamalla. Tutkijoiden odotetaan saavan aikaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laadukkaita julkaisuja – tietenkin mahdollisimman nopeasti.
Tästä syystä en niinkään opeta itse kirjoittamista, vaan tutkimus- ja kirjoitusprosessin hallintaa – ja erityisesti sitä, miten akateemiset kirjoittajat voivat ylittää erilaisia kirjoittamisen esteitä
ja opetella pitämään huolta omasta luovuudestaan.
Hyvin varhain nimittäin huomasin, että samalla tavalla kuin kirjailija, myös akateeminen kirjoittaja on työhönsä kohdistuvien mielikuvien vanki.
Kirjailijan ja tutkijan työtä rasittavat erilaiset – monilta osin jopa vastakkaiset – myytit. Kokemukseni mukaan molempia ammattiryhmiä auttaa kuitenkin kirjoittamistyöhön liittyvistä puhetavoista, mielikuvista ja asenteista tietoiseksi tuleminen. Omistajuuden kehittyminen omaan kirjoittamiseen on tärkeää omaääniseksi tutkijaksi kasvamisessa.
polulla
Omalla
Tärkeä osa leiviskääni on kouluttaa ihmisiä, jotka tähtäävät tieteen huipulle. Valmennan tutkijoita tieteellisten tekstien kirjoittamisessa eli lajissa, jossa heidän menestystään mitataan. Valmennettavillani on suhteessa minuun ylivertaiset älylliset kyvyt. Heillä on myös poikkeuksellisen paljon tietoa omalta erityisosaamisalaltaan – ja jos he eivät tiedä jotain, he tietävät kyllä, mistä hankkia lisää tietoa.
Erinomaisista taidoista ja lahjoista huolimatta huomattavan monella heistä homma on jollain tavalla jumissa. Homma voi tarkoittaa tässä yhteydessä väitöskirjaa tai muuta tekstiä,
mutta yhtä lailla se voi tarkoittaa mitä tahansa ammatillista tavoitetta tai elämänunelmaa.
Kokemukseni myötä olen nimittäin oppinut, että ero jumissa olevien tekstien ja jumissa olevien elämien välillä ei ole suuren suuri.
Itse asiassa nämä asiat liittyvät toisiinsa hyvin voimakkaasti.
Tästä on kuitenkin se hyöty, että hyvin usein teksti- ja elämänjumien avaamiseen sopivat samankaltaiset menetelmät ja kysymykset: Mitä oikeastaan olen tekemässä ja miksi? Miten työni – se, mitä teen – liittyy siihen, mikä on elämässäni merkityksellistä ja tärkeää? Pohjimmiltaan kysymys on siitä, kuka olen ja millainen on minun tarinani.
yrityksen synty
Syvemmin-
Vaikka yliopiston opetustyössä on edelleen jonkin verran vapauksia, on ilmiselvää, että tieteellisen kirjoittamisen nimissä ei edes tutkijoille voi opettaa mitä tahansa. Tosiasia kuitenkin on, että mitä enemmän otin koulutuksissani huomioon ihmistä kokonaisuutena, sitä vaikuttavampia olivat tulokset.
Säröjen kauneus -kirjan kirjoitettuani ymmärsin, että olin tullut samalla luoneeksi tulevaisuuden työnkuvani, ehkäpä jonkinlaisen paljon itseäni isomman tehtävän.
Tätä tarkoitusta varten perustin Syvemmin-yritykseni, jonka kautta tarjoan tieteentekijöitä tukevia, mutta tieteellisen ajattelun rajat ylittäviä koulutuspalveluita erityisesti tutkijoille ja muille akateemisille ammattikirjoittajille.
Syvemmin on myös ratkaisuehdotukseni siihen, miten kirjailijan tehtävää voisi toteuttaa – ja miten sillä voisi tulla toimeen – jollain uudella mutta samalla ikiaikisella tavalla.
koulutus
Filosofian tohtori (kirjallisuus) | Jyväskylän yliopisto, 2010.
Filosofian maisteri (Suomen kirjallisuus) | Tampereen yliopisto, 2002.
Peruskoulutus: äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.
Nykyiset tehtävät
Kirjoittamisen yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston Monikielisen akateemisen viestinnän keskuksessa (ent. Kielikeskus) olen työskennellyt elokuusta 2012 lähtien.
Syvemmin-yrittäjänä ja -kouluttajana
olen toiminut vuodesta 2022 lähtien.
Ylioppilastutkintolautakunnan apujäsenenä eli äidinkielen sensorina olen työskennellyt keväästä 2007 lähtien.
Aiemmat tehtävät
Aiemmin olen työskennellyt kauno- ja tietokirjallisuuden kustannustoimittajana Atena Kustannuksella sekä kirjallisuuden yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston Musiikin, taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella.
Olen työskennellyt myös toimittajana Egmont Kustannuksella (nyk. Story House Egmont).
kokonaisteokset
Julkaistut
• Väitöskirja Vallan kirjailijat – Valtion apurahoituksen merkitys kirjailijoille vuosituhannenvaihteen Suomessa (Avain, 2010).
• Esikoisromaani Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi (Tuuma-kustannus, 2020).
• Tietokirja Säröjen kauneus – Sisäisen tarinasi voima (Tuuma-kustannus, 2020).
• Romaani Kuningastalvi (Bazar, 2026).